Elämme sähköisessä maailmassa. Informaatioteknologia on muuttanut myös yhteiskuntamme rakennetta. Yhä useampi elää kaupungistuneessa ympäristössä mainosten, sosiaalisen median ja suurten kielten keskellä. Uralilaisesta näkökulmasta tämä maailma on muiden määrittelemä. Oli kyseessä sitten suomen, viron tai ersän kieli, elämme vieraskielisessä maailmassa, nyt erityisesti digitaalisen kanssakäymisen ympäristössä. Moderni, urbaani maailma on syrjäyttänyt perinteisen maailman.
Tämänkaltaisessa maailmassa puhutaan aina vähemmän perinteistä ja perinteisestä elämäntavasta. Moni pitää sähköistä maailmaa itsestäänselvyytenä. Vanhaa elämäntapaa mennään ihastelemaan ja ihmettelemään museoihin kaukaisen maailman eksotiikkana, ei omiin juuriin tutustumisena. Perinteinen elämäntapa on muuttunut, ellei jopa hävinnyt paikoin.
Mitä tämä merkitsee uralilaisten kansojen tulevaisuudelle? Uralilaiset kansat ovat kehittyneet vuosituhansien ajan, mukautuen luonnon ja maailman ehtoihin. Uralilaisilla kielillä on ilmaistu vuodenaikojen vaihtelua ja luonnon monimuotoisuutta sen monine yksityiskohtineen. Näillä kielillä kuvaillaan luonnonmukaista ja luonnon tahdittamaa elämää. Nyt kuitenkin perinteisen elämäntavan väistyessä myös uralilaisten kielten kohtalo on murroskohdassa.
Nykyaikana ylläpidetään onneksemme perinteistä kulttuuria instituutioiden avulla, kuten kansantanssiryhmät tai museot. Kansallisromanttisesta ajasta lähtien kansanperinteen kerääjät ovat selittäneet taltioitavia ilmiöitä väistyviksi. Tämän takia museot ovat tehneet suuren kulttuurisen työn säilyttämällä väistyneen kulttuurin muistoa.
Mutta uralilaiset kansat ovat olemassa uudessakin maailmassa. Meillä on vieläkin paikkamme maailmassa, myös suuren kulttuurisen murroksen aikana. Tänä aikana on kuitenkin moni mieluummin omaksunut uuden kulttuurin, kuin jatkanut perinteistä elämäntapaa. Jokaisena aikana on ihmisiä, jotka haluavat pysyä aiemmassa maailmassa sekä niitä, jotka haluavat uuden maailman. Menneiden sukupolvien perinnön ja omien toiveidemme välissä syntyy meidän maailmamme. Meidän valintamme vaikuttavat siihen, mikä jää ja mikä muuttuu.
Perinteinen elämäntapa ja nykyaika eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Mutta entä he, jotka eivät viljele maata tai metsästä? Syntymästä saakka polveutunut perinteinen elämäntapa katkeaa lapsuuden ympäristön muututtua vieraaksi. Ja nyt on maailma jälleen muuttunut. Näin informaation aikakaudella on uuden oppiminen ylitsevuotavaa, varsinkin kun kaikki on uutta. Tällä hetkellä tiedon tulva pyyhkäisee maailman yli ja moni on peloissaan, koska maailma muuttuu liian nopeasti.
—
Elinkeino mukautuu aina kulloiseenkin tilanteeseen, mutta elinkeinon muutoksen ei pidä tarkoittaa ajattelutavan muutosta. Sukupolvet ylittävä tietoisuus maailmasta on ihmiskunnan suurin saavutus. Sen ansiosta nykyinen tiedon tulvakin on olemassa. Me loimme ja luomme itse maailmamme oppimamme pohjalta. Meille jokaiselle kasvaa käsitys oikeasta ja väärästä, olkoon se kuinka erilainen toisen käsityksestä. Tämä kaikki kasvaa meille erityisesti kotikielen avulla.
Kotikielen merkitys on tärkeä etenkin lapsen tunnekehitykselle, sillä lapselle kehittyy kotona kielellisen yhteyden kautta myös tunneyhteys puhuessaan vanhempiensa ja sisaruksiensa kanssa. Tunneyhteyden säilyminen kielellisen yhteyden kautta mahdollistaa lapsen terveen kehityksen. Tämä tulee automaattisesti yksikielisessä ympäristössä, mutta monikielinen ympäristö on herkempi, koska kieli on yhteydessä harvempaan ihmiseen. Esimerkiksi äidin suvun kanssa puhutaan toista kieltä ja isän suvun kanssa toista.
Kielellisen monipuolisuuden säilyttäminen ja kehittäminen on harvoin käsitetty perinteenä, mutta kieli on kehittynyt läpi vuosituhansien. Kieli kasvaa perinteisissä yhteisöissä perinteeksi itsekseen. Näissä yhteisöissä kieli on näyttänyt ihmisen taustaa.
Tämänkaltaisen kielellisen tilanteen ylläpitäminen vaatii vakaita, turvallisia oloja. Epävakaat olot muuttavat herkän kielellisen tasapainon sekavaksi ja raskaaksi. Uralilaisilla kansoilla tämä näkyy ennen kaikkea siinä, että yhä useampi uralilainen vanhempi puhuu lapselleen lukumäärältään suurta kieltä oman kotikielensä sijaan. Monesti tälle on syynä helpommaksi kuviteltu tulevaisuus lapselle. Tämä on vilpittömästi lapsen parhaaksi ajateltu, mutta nyt huomataan tällä valinnalla olevan varhaisemmin kuviteltua kauaskantoisemmat seuraukset.
Nykyään informaatioaikakauden aikana on perinteisen kielen säilyttäminen yhä haasteellisempaa. Tietotulva on vaikuttanut siihen, että pienempien yhteisöjen kielten säilyttäminen perinteisin menetelmin on aina raskaampaa. Monet kielet ovat katoamassa käytöstä.
Kielen säilyttäminen uutena aikakautena on kuitenkin mahdollista. Moni kieli on alkanut kukoistaa uudelleen saatuaan kirjallisen muodon. Murros on varmasti ollut omana aikanaan vaativaa, mutta näin kieli siirtyy uuteen aikaan. Informaatioteknologia ei ole vain uhka, vaan myös mahdollisuus. Perinteiden ylläpitämiseen, kuten kielen puhumiseen, voi olla avuksi uusien keinojen käyttäminen. Eläessämme uudessa maailmassa, voimme silti kuvailla maailmaa käyttäen pohjana perinteitämme.
Uralilaisuuden tiedostaminen on näin maailmankatsomuksellisen tilan tunnistamista ja tunnustamista. Nyt aikakauden muututtua on olennaista, että uralilaisten kielten puhujat saavat määritellä itse itsensä myös informaatioteknologian ympäristössä. Me emme halua jättäytyä maailmasta, vaan olla osana vaikuttamassa siihen.
Woryla 