Uralilaisen Nuorison Manifesti

Kirjoittaja: Mustasaar

Sous les paves, la plage!
Pariisi, 1968

Kun saapui illallisen tunti, syötiin illallista suurimmalla riemulla, sitten alettiin laulamaan, kisaamaan ja tanssimaan.
Decamerone, G. Boccaccio (1313-1375)

Me, Uralilaisten kansojen nuoriso, kieltäydymme näkemästä kansojemme, kieltemme ja olemustemme tulevaisuutta maailmasta katoamisena. Liian usein kuulee Uralilaisten kansojen ennenaikaisesta hautaamisesta, museon näyttelyesineeksi muuttumisesta. Koko meidän tämänpäiväisten murheidemme perisyyksi pidämmekin me juuri omien veljiemme ja sisartemme väärinymmärrystä, että on aika kaapia multaa itsensä päälle. Kun katoaa tämä pessimismi, itsensä aliarvioiminen ja antautumisen henki, aukeaa maailma kaikkien Uralilaisten kansojen edessä kauniina ja meitä odottavana. Kun suoristamme selkämme, näemme, että olemme kyvykkäät antamaan maailmalle tietoa ja kauneutta, mitä tähän asti ei ole nähty. Tämän takia- meidän äänessä ei kuulu koskaan alistuvia nuotteja. Me emme kiellä tosiasioita tai vaikeuksia, mutta me tiedämme, että säilymme, kasvamme ja kukoistamme. Ja me, nykyisen aikakauden nuoret olemme ne, joille on annettu päämäärien, tavoitteiden ja unelmien asettaminen sadoille tuleville polville Saarenmaalta Sajaneihin.

Uralilaiset ovat onnellisia. Me hävitämme valittamisen, masennuksen ja näistä johtuvat hädät. Me olemme toiveikkaita, rakastavia ja täynnä autuutta. Myös meidän surullisuus on vain meditatiivista herkkyyttä maailman olemuksesta, mikä antaa meille vain voimaa tehdä koko ihmisluonto paremmaksi. Yhdessä sanomme: nyt riittää mielikuva depressiivisestä ja viinaan mieltyneestä suomalaisugrilaisesta! Nähköön koko maailma, että Uralilaisen kieliperheen jäsenet ovat onnellisia ihmisiä.

Eivätkä ainoastaan onnellisia. Uralilaiset ihmiset ovat uteliaita, viekkaita, ymmärtäviä ja huolehtivia. Me lämmitämme itsemme toimintaan sisimmästämme, sielustamme kumpuavalla tarmolla täydentää itseämme. Oppia vielä enemmän, huolehtia ympärillämme olevista ihmisistä vielä enemmän. Aivan jokaisessa Uralilaisen kielen puhujassa piilee sielussa renessanssimainen nero, humanistinen ihmisihanne. Tämä tarkoittaa kehon, sielun ja hengen kehittämistä täydellisyyteen. Kokonaisvaltaisuus maallisessa elämässä; kauneuden ja koko kansan ja kansojenperheen täydentymistä vaativa sielunmaailma; sekä sydän täynnä hellyyttä, huolehtivuutta ja tietoisuutta – nämä periaatteet olkoot meillä alati mielessä. Kansana kasvamiseksi pitää meidän kaikkien kasvaa ihmisinä sisimmässämme.

Koko tähänastinen maailma, sen filosofiat, ideologiat, talous-, oikeus-, uskonto- ja kirjallisuustieteet on luotu ei-Uralilaisten kielten puhujien toimesta. Me emme julista niitä vääriksi emmekä oikeiksi. Me julistamme, että meidän päämääränämme on luoda ne kaikki meille vastaaviksi. Sellaisiksi kuten me tahdomme ja tunnemme niiden olevan sopivia. Tämän takia on meidän päämääränä muotoilla uudelleen KOKO maailmankulttuuri JOKAISELLE Uralin kansalle vastaavaksi. Madjaareista enetseihin. Ja me, meidän sukupolvemme olemme ne, jotka muuttavat niin suuren kui pienenkin kulttuureistamme henkisesti itsenäiseksi. Me vaadimme oikeutta liivin- ja selkupinkielisiin sekä -mielisiin ja niiden perinteistä, henkisestä asenteesta sekä katkeamattomuudesta pohjautuviin korkeakulttuureihin. Korkeakulttuureihin, joilla on omat tiedekielensä, kirjalliset koulukunnat ja elävä arkikulttuuri. Tämä ei tarkoita itsensä lukittumista maailmalta, vaan päinvastoin, koko maailman ihmisluonnon hypähdyksellistä suurenemista. Me lainaamme ja opimme koko maailmalta, mutta me tulkitsemme kaiken vastaavuuteen meidän muinaisen ja ikiaikaisen hengen kanssa. Näin luomme uudella tapaa parempaa maailmaa, mikä on kuitenkin katkeamattomasti yhteydessä meidän kaikkein muinaisten esivanhempien maailmaan.

Me asetamme itsellemme päämääräksi luoda kansojemme välille todellinen solidaarisuuden, yhteistyön ja veljeyden henki. Meidän kulttuurimme nivoutuvat yhteis-Uralilaiseksi maailmanhengeksi. Yhteis-Uralilainen identiteetti on olemassa koko ajan meidän paikallisten kansalliskulttuurien rinnalla, eikä koskaan niiden paikalla. Joka murre ja paikallinen tapa on arvostettu yhteis-Uralilaisessa maailmassa. Me tuomitsemme jokaisen pienimmänkin epäoikeuden mitä yksikin meidän heimoperheen jäsen toiselle tekee. Me olemme Uralilaiset kansat ja se tarkoittaa suurempaa velvollisuutta käyttäytyä korkeimman moraalin mukaan. Sillä meidän sisällämme on jo olemassa tämä korkeampi etiikantaju.

Toinen toisensa ovat löytäneet kansat, jotka asuvat eri mantereilla, eroavat toisistaan roduiltaan, uskonnoiltaan, tavoiltaan – suorastaan perustavanlaatuisilta elintavoiltaan, jakautuen tänä päivänäkin pysyviksi ja liikkuviksi, maanviljelijöiksi ja karjankasvattajiksi. Olemme herkyydellä löytäneet meissä kaikissa piilevän ikivanhan yhteyden. Tämä alkuperäinen pohja on meidän äärettömistä eroavaisuuksista huolimatta liittänyt meidät yhteen vahvasti ja varmasti.

Meidän, Uralilaisen kieliperheen kansojen veljellinen henki on jo ja tulee olemaan vieläkin enemmän koko maailmalle esikuvaksi. Sodista ja kaaoksesta huolimatta tuomme me muinaisen vesilinnun muodossa merenpohjasta ylös kulttuurien ja kansojen välisen toinen toisensa kunnioittamisen, sekä näytämme näin käyttäytymisellämme esimerkkiä koko maailmalle. Ja miljardit, jotka eivät ole meistä kuulleetkaan, tulevat oppimaan meiltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s